Teinirakkautta

Unelma muistaa olleensa kahdeksannen luokan jälkeisenä kesänä erityisen onnellinen, sillä hän sai viettää kokonaista kaksi viikkoa rakkautensa kohteen lähettyvillä. Oli rippikesä ja he viettivät sen samalla kesäleirillä eräässä idyllisessä saaressa. Kokonaista kaksi ihanaa viikkoa hän näkisi Toivon joka ikinen päivä – aamusta iltaan. Ei haitannut, vaikka Toivo tuskin edes puhui hänelle, jos ei ollut pakko. Unelma jatkoi kuitenkin haaveilemista edelleen. Silloin he olivat 15.

Unelman unelma olisi täyttynyt, jos hän olisi saanut astella rippialttarille ihastuksensa kohteen rinnalla, mutta toisin kävi. Parit jaettiin pituuden mukaan ja niinpä Unelma joutui olemaan Toivon hyvän kaverin parina. Ironista oli se, että tuon toisen pojan kanssa he olivat alle kouluikäisenä jo leikkineet ja olleet kavereita, mutta koulussa tuo poika ei ollut enää häntä tuntevinaankaan. Myöhemmin tuon pojan sisko tulisi kuulumaan tiiviisti myös Toivon ja Unelman kohtaloihin. Tietenkään sitä ei tuossa vaiheessa voinut vielä tietää.

Rippikesä tuli ja meni. Yhdeksäs luokka alkoi ja jälleen oli aika mennä ja tulla muidenkin pikkuihastusten seurassa. Toivo kulki omia polkujaan, niin hän on aina tehnyt ja tekee edelleen. Toivo on vapaa, vaikka olisi varattu, itsenäinen ja itsekäskin omalla tavallaan. Häntä ei kukaan koskaan voisi kahlita. Yhdeksännellä luokalla Unelmakin seurusteli jo erään pojan kanssa, ei vakavasti, mutta kuitenkin. Viikonlopun riennoissa kuljettiin saman pojan kanssa, vaikka joskus aina muitakin pyöri kuvioissa mukana. Kun koulu sitten vihdoin päättyi, Unelma ei tahtonut jatko-opiskeluihin vaan päätti päästä suoraan työelämään. Se tiesi paikkakunnan vaihdosta, mutta sitä ennen tapahtui se ihme, jota Unelma oli odottanut ja mahdottomana pitänyt jo viimeisen viiden vuoden ajan. Eräänä iltana paikkakunnan tanssipaikalla Toivo ja Unelma kohtasivat. Se oli viileän ja jo pimentyneen syysillan unohtumaton hetki. Siinä Toivo seisoi yhtäkkiä Unelman edessä ja tällä kertaa hän ei väistänyt katsetta, eikä kulkenut ohitse kuin Unelma olisi ilmaa. Tällä kertaa Toivo pysähtyi Unelman eteen ja ensimmäistä kertaa he todella katsoivat toisiaan silmiin. Ensi kertaa sielu tavoitti toisen tuon katseen välityksellä ja siitä alkoi vuosien ketju, jota Unelma ei koskaan voisi unohtaa. Sinä iltana he kulkivat lopun matkaa yhdessä. Palasivat kotiin yhdessä. Viettivät kavereiden luona ”jatkot” yhdessä. Sinä iltana Unelman unelma vihdoin toteutui. Poika suuteli häntä ensimmäistä kertaa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s