Yllätyksiä

Luku 11. Lisää yllätyksiä

Päivä oli ollut upea. Mieli kevyenä ja vatsa pullollaan Tarina hyppäsi illan viimeiseen bussiin, joka veisi hänet takaisin hotelliin. Hän katseli silmät puoliummessa ohitse lipuvia kauniita vuoristomaisemia, kunnes uni voitti ja hän nukahti rauhallinen hymy huulillaan bussin tasaiseen hyrinään. Vasta kylässä, jonne bussi pysähtyi, hän heräsi ja venytteli jäsenensä vetreäksi, ennen kuin hyppäsi kyydistä ja käveli jo hieman viilenneessä vuoristoillassa hotelliin iltakahville. Oli ollut uskomaton yllätysten päivä ja Tarina oli todella onnellinen, että oli sattunut lähtemään juuri tänään kaupunkivierailulle. Taskussaan Santosin puhelinnumero, hän hyräili iloisesti jotain päivällä kuulemaansa sävelmää. Juuri kun hän pääsi hotellin ovelle, hänen kännykkänsä piippasi viestin merkiksi. Kaivellen laukkuaan hän astui hotellin eteiseen ja jäi lukemaan saapunutta viestiä. Se oli Tarelta, kuten hän oli toivonutkin. Hänellä olisi ollut niin paljon kerrottavaa miehelle, mutta soittaminen olisi tullut niin kalliiksi, että hän oli päättänyt jättää matkakuulumiset siksi, kunnes palaisi kotiin.

Taren viesti oli lyhyt ja etäinen; – Hei, minulla olisi sinulle tärkeää asiaa ja toivoisin, että voisimme puhua mahdollisimman pian. Voit soittaa, tai laittaa viestin huomenna kello kahdentoista ja kahden välillä.
– Mitä ihmettä nyt on sattunut? Tarina mietti huolestuneena. Ei kysymystä miten menee, ei normaaleja ”Hei muru” tai ”Hyvää yötä, Tarina” -lauseita. Pelkästään yhteydenottopyyntö ja vielä aikakin, milloin sopii ottaa yhteyttä. Olihan hän siihen tottunut, että he eivät voineet vapaasti aina viestiä, mutta jotenkin se oli lähes alentavaa. Tarinaa kylmäsi. Väristykset kävivät hänestä lävitse ja hän aavisti pahaa. Ei ollut Taren tapaista olla noin kylmän asiallinen. Jotain on täytynyt tapahtua, eikä se enteillyt hänelle hyvää.

Tarina käveli ajatuksissaan hotellin baariin ja tilasi kupin cappuccinoa. Juomaansa hajamielisesti sekoitellen, hän tunsi päivän hyvän ja onnellisen mielialan katoavan kuin sumu aamuauringon tieltä. Tarina oli niin vaipunut ajatuksiinsa, että kahvi oli jo lähes kylmää, kun hän viimein tajusi juoda sen. Juuri kun hän sai kupin tyhjäksi ja päätti lähteä huoneeseensa, soi puhelin. Tarinan sydän hypähti ja ensimmäinen ajatus oli, että nyt Tare soittaa. Puhelimessa oli kuitenkin vieras numero, joka näytti tulevan maan sisäpuolelta. Kuka ihme…? hän mietti vastatessaan.
– Haloo?, Tarina sanoi puhelimeen kysyvällä äänellä.
– Hei Tarina, sointuva tumma ääni kuului toisesta päästä. Pääsitkö turvallisesti perille?
– Santos!? Hei! Kyllä vaan, olen juuri hotellissa iltakahvilla. Olen ollut perillä vasta noin puoli tuntia. Mitä..?
– Halusin vielä kuulla äänesi tänään, Santos keskeytti Tarinan kysymyksen. Niin ja oli minulla asiaakin…, hän jatkoi. Päätimme poikien kanssa illalla lähtösi jälkeen, että olemme olleet täällä tarpeeksi kauan ja jatkamme matkaamme huomenna.
– Niinkö? No sitten emme varmasti tapaakaan enää tänä kesänä? Tarina totesi, ihmetellen pettymyksen tunnetta, jonka ajatus sai aikaan.
– Päinvastoin, Tarina, päinvastoin! Santos nauroi. Lähdemme näet Suomeen huomenna.
– Mitä??! Tarina hihkaisi! Ihanko totta?
– Totta totta! Ja ajattelimme kysäistä, että milloin sinä olet palaamassa kotiin? Voisimme vierailla luonasi, tai tavata jossain muualla, kun ehdimme sinne saakka. – Tietenkin vain, jos se sinulle sopii?
– Voi, totta kai se sopii. Paluulentoni on kolmen päivän päästä! Olen siis kotona viimeistään sunnuntaina.
– Hienoa! Saanko soittaa sinulle, kun ehdimme Suomeen? Santos kysyi.
– Soita ihmeessä! Tulette tietysti käymään mökilläni ja haluan ehdottomasti tulla kuuntelemaan taas musiikkianne. Olipa hieno uutinen. – Pelastit päiväni jo toistamiseen tänään, Santos, Tarina lisäsi ja nauroi.

Hän ei itsekään ymmärtänyt, miksi hän oli niin kevyellä mielellä puhelun jälkeen, mutta nyt Taren viestikään ei enää tuntunut ihan niin uhkaavalta, kuin vielä hetki sitten. – No, huomenna se selviää, mitä niin tärkeää asiaa miehellä hänelle on, että hänen pitää matkalta soittaa.

Tarina huomasi olevansa jo hurjan väsynyt, kun vihdoin pääsi huoneensa rauhaan.
– Suihkuun ja nukkumaan, oli nyt paras ratkaisu, hän ajatteli. Huomenna olisi taas uusi päivä….

jatkuu…

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s