Tarinan talossa

Luku 1. Tarinan talossa

Auringon viime säteet kajastivat metsän takaa syvän oranssin eri sävyissä. Linnut palailivat ilta-aterialtaan pesiinsä kaarrellen kirkkaan taivaankannen alla. Tuuli tyyntyi hiljalleen tulevan yön tieltä ja elämän äänet vaimenivat ottaakseen vastaan hiljaiset, luontoa raikastavat tunnit. Jälleen kerran katselin tätä luonnon kaunista näytelmää suurta ihmetystä tuntien. Istuin pienen mökkini ikkunalla ja ajatukseni vaelsivat vuoroin menneissä, vuoroin nykyhetkessäni.

Mittailin elämäni kaarta sivuten niin suuria suruja kuin pieniä ilojakin vain kevyesti koskettaen. En halunnut pysähtyä mihinkään erityiseen yksityiskohtaan, vaan annoin alitajunnan ohjailla vapaasti kulkuani ajan virrassa. Huolimatta hienoisesta alakulosta, ikävästäkin, tunsin olevani oikeasti onnellinen, ehkä ensimmäistä kertaa koko elämäni aikana. Vaikka minulla ei ollut oikeastaan juuri mitään, millä osoittaa konkreettisesti eletyn elämäni saavutukset, olin silti rikas, rikkaampi kuin moni, jolla oli kaikkea yllin kyllin ympärillään, taloista ja tavaroista lähtien aina lihavaan pankkitiliin saakka. Minä olin saanut elää rikkaan, vaihtelevan ja hyvin opettavaisen elämän, jonka viime kuukausina olin löytänyt suurimman aarteeni, syvän rakkauden, jollaista en koskaan aiemmin ollut kohdannut. Olinko nyt aidosti onnellinen? -Kyllä, saatoin vastata empimättä itselleni. Onnellisempi, kuin milloinkaan.

Ravistauduin hetkeksi irti ajatuksistani ja huokaisin syvään, tyytyväisenä. Miten paljon se merkitsikään, kun tiesi että jossain oli joku, joka tunsi samoin kuin minäkin. Tiesi, että me kuulumme ja tulisimme aina kuulumaan toisillemme, kävipä elämässä sitten miten tahansa. -Voi miten ikävöinkään häntä juuri nyt, huomasin ajattelevani puoliääneen. Samassa lintu lensi ikkunani ohitse kuin muistuttaen, että vaikka olimmekin erossa paljon, hän lentäisi taas luokseni heti kuin se olisi mahdollista.

Aurinko oli laskenut jo kauas läheisen metsän taakse ja oranssin värit alkoivat hälvetä taivaanrannasta. Tuuli heilutteli enää vain hiukan korkeimpien puiden hentoja latvoja. Hämärä laskeutui yhä nopeammin ja kohta se peittäisi alleen vastapäätä mökkiäni olevan peltoaukion, nostaen sen ylle kevyen kostean iltausvan. Olin kiitollinen jälleen yhdestä päivästä elämässäni, jolloin olin saanut olla terve, tehdä työni ja ansaita elantoni, mutta suurimman kiitoksen kuiskasin hänestä, joka oli tuonut tullessaan minusta aina puuttuneen rauhan ja tasapainon. Enää en ollut tyhjä kuori, en sinne tänne poukkoileva paikkaansa etsijä. Nyt tiesin, mitä on yksinkertainen, syvä, puhdas ja voimakas rakkaus. Hänestä löysin kaiken mikä täydentää ja tasapainottaa minua ja samalla tuo sopivasti lisämausteita, joita minusta ei löydy. Vihdoin, näin pitkään harhailtuani elämän synkillä poluilla, ymmärsin mikä ero on sillä, mitä luulin haluavani, siihen mitä todella tarvitsin.

Laskin teemukin kädestäni ja avasin kirjoituspöydän laatikon, jossa säilytin pikkuruista päiväkirjaani. Avasin sen kohdasta, johon olin eilisiltana jäänyt ja aloin kirjoittamaan tämän päivän tarinaa. Niin olin tehnyt lähes koko elämäni ajan, enempi vähempi säännöllisesti ja viime aikoina lähes joka päivä, sillä minusta tuntui, että elän vihdoinkin joka solullani, – elämäni parhainta aikaa, eikä siitä sovi unohtaa ainuttakaan uutta vivahdetta – hetkeäkään kadottaa historian havinaan ilman, että siitä jää pysyvä muisto elämäni kirjaan.

Kohta pitäisi sytyttää valo, sillä hämärä oli jo syventynyt niin, että vaikka olinkin tottunut usein istuskelemaan iltaisin pienen huoneeni hämärässä, ajatuksiini vaipuneena, niin kirjoittaminen ei enää sujunut kuten lapsena – vaikka puolipimeässä. Sytytin vain yhden kynttilän. Sen liekki lepatti hiljaa, luoden pitkiä varjoja huoneeni seinille. Se toi lämmön tunnetta huoneeseen ja oli kuin hehkuva toivon liekki, jollaista kannoin juuri nyt myös sydämessäni. Yhtäkkiä mieleeni nousi vanha sanonta; -Tässä hetkessä koko elämä. Hymyilin itsekseni ja annoin ajatuksen ja kynän lentää…

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s