Alppimaisemissa

Luku 9. Aamiaistunnelmia Alppimaisemissa

Auringon kirkkaat säteet häikäisivät Tarinan silmiä ja hän käänsi päätään vain juuri sen verran, että pystyi siristelemättä havaitsemaan puiden pitkät varjot ja taustalla siintävän uskomattoman korkean, lumihuippuisen vuoren rinteet. Jälleen kerran, ties monennenko, hän huokaisi ääneen ihastuksesta. Huokaus tuli niin spontaanisti, sielusta saakka, että Tarina tunsi jälleen kerran liikuttuvansa siitä valtavasta hyvänolon tunteesta, joka hänessä oli viime päivät viipynyt. Se jokin sisimmässä tiesi olevansa jälleen siellä, minne kuuluikin ja se kiitteli onnen huokauksin Tarinaa siitä, että oil jälleen päässyt kotiin.

-Kuvitella! Kaikki oli käynyt lopulta niin hurjan nopeasti. Tarina palasi ajatuksissaan viikon verran taaksepäin ja hymyili onnellisena ajatellessaan Taren upeaa suhtautumista hänen äkilliseen lähtöönsä. Tare oli tunnetusti ymmärtäväinen ja halukas kuuntelemaan toisenkin mielipidettä, eikä ollut koskaan itsekkäästi ajanut vain omaa tahtoaan lävitse. Ei ainakaan Tarinan kanssa. Eipä sillä, tuskin Tare olisi saanut häntä muuttamaan mieltään, sillä eipä hänelläkään ollut sanansijaa Taren elämän aikatauluissa. Molemmat saivat vapaasti olla oma itsensä, tuntematta että olisi toiselle pakosta tilivelvollinen tai joutuisi toimimaan oman tahtonsa vastaisesti. Heti alussa he olivat sopineet, että kaikesta keskusteltaisiin, yritettäisiin ymmärtää toisen poikkeavakin näkökanta ja jakaa sekä ilot, että surut. Nyt hän oli tarvinnut omaa aikaa ja Tare oli kunnioittanut sitä ihailtavan rauhallisesti, vaikka olikin tuttuun ihanaan tyyliinsä huolehtinut, että Tarinalla olisi varmasti kaikki kunnossa, eikä matkalla pääsisi sattumaan mitään yllättävää. Sitten hän oli vain toivottanut Tarinalle hyvää ja rentouttavaa lomaa, pyytänyt viestittämään silloin tällöin ja kertonut jäävänsä kaipaamaan!

Rentouttava loma toden totta oli ollutkin taas ensi hetkestä lähtien. Kun kone laskeutui uskomattoman kauniiden alppijonojen välistä kaupungin kentälle, Tarinan mieli kohosi samaa tahtia, kun kone lähestyi Itävallan maan kamaraa. Raikas alppi-ilma otti vastaan matkailijat väsyttävän lennon jälkeen ja bussikuljetus hotellille oli jo odottamassa. Matkalla Tarina keskittyi nauttimaan maisemista ja jo runsaan tunnin kuluttua Tarina olikin hotellin aulassa kirjautumassa sisään. Hän sai käteensä saman huoneen avaimen, kuin missä oli edellisenkin kerran asunut. Oli upeaa, että isäntäperhe oli huomioinut vanhan asiakkaansa näin hienosti heti alkajaisiksi. Hän oli pitänyt huoneestaan todella paljon ja muistanut sen myös mainita. Tässä oli kiitos siitä ja se maistui Tarinasta upealta. Oli kuin olisi tullut pitkän matkan tehtyään vanhaan alppikotiin takaisin. Purettuaan laukkunsa, Tarina ei ollut kauaa malttanut huoneessan pysytellä, vaan oli heti pikaisen suihkun otettuaan vaihtanut rennommat vaatteet ylleen ja lähtenyt tutustumaan kylän iltaelämään pienen kävelyretken verran.

Tarina palasi nykyhetkeen ja haukkasi sämpylästään aimo palasen. Appelsiini mehu maistui taivaalliselle, juusto oli tuore, samoin sämpylä. Edessä höyrysi hyvän tuoksuinen kahvikupillinen. Nyt ei ollut aika miettiä sen enempää menneitä, kuin tuleviakaan, vaan nauttia juuri tästä hetkestä. Tarina tallensi tunnelman, ilman raikkauden, auringon kirkkauden, mutta erityisesti henkeäsalpaavan kauniin maiseman mieleensä ja päätti illalla jälleen jatkaa matkakertomustaan, jonka oli aloittanut heti ensimmäisenä iltanaan. Myöhemmin hän kirjoittaisi eräänlaiset muistelmat monivaiheisesta elämästään, ja siksi tahtoi tallentaa heti tuoreeltaan tunnelmiaan ja kokemuksiaan myös näiltä unelmamatkoiltaan. Niiden kirjoitusten aika tulisi myöhemmin, nyt hän nauttisi tästä hetkestä ja aamun kauneudesta. Hän oli istunut aamiaisella huoneensa parvekkeella jo reilusti tunnin ajan ja päätti, että tänään ei olisi koko päivänä kiire minnekään vaan hän antaisi itselleen luvan mennä minne nenä näyttää. Tarina kaivautui korituoliinsa syvemmälle, vetäen jalat alleen. Tämä oli elämää!

Pitkän raukean aamuhetken jälkeen Tarinasta tuntui, että hänellä olisi energiaa vaikka pieneen vaellukseen, mutta päätti silti säästää vielä voimiaan, sillä hänellä oli suunnitelmissa lähteä isomman ryhmän mukana pidemmälle retkelle muutaman päivän kuluttua. Nyt hän nappasi kuvaustarvikkeensa ja suuntasi kylän kauppaan ostamaan pientä evästä, jottei nälkä yllättäisi, jos hän löytäisi jonkin oikein kiinnostavan kuvauskohteen. Joskus hänellä oli tapana upota sellaisen syövereihin tuntikausiksi, eikä hän malttanut millään lopettaa, ennen kuin oli ihan pakko. Nyt ei tarvinnut palata liian pian ainakaan sen vuoksi, että olisi nälkä alkanut kurnia vatsassa. Hän osti pari tuoretta sämpylää, ihania rapeakuorisia kullan keltaisia ja isoja, jotka halkaistiin käsin repimällä ja väliin laitettiin esim. juustoa, makkaraa, kinkkua, kananmunaa tai mitä tahansa erityisesti Tirolin tyyliin kuuluvaa herkkua. Juotavaksi hän osti suuren pullon hedelmämehua ja lisäksi pullollisen lähdevettä, sillä vanhastaan hän tiesi, että päivällä tulisi paahtavan kuuma ja nestettä pitäisi nauttia paljon, varsinkin jos lähtisi alppirinteitä samoamaan. Lisäksi hän nappasi vielä pari suklaapatukkaa energianlähteeksi ja oli sen jälkeen valmis päivän seikkailuihin. Hän oli hotellissa jo katsonut kartasta houkuttelevan näköisen pikkutien kahden jylhän alppiriteen välissä ja päätti käydä katsomassa mitä sillä olisi hänelle tarjottavanaan. Toki hän tunsi jo seutua jonkin verran, mutta tuolla nimenomaisella puolella kylää hän ei viimeksi ollut vielä ehtinyt käymään. Tarina oli suunnitelmastaan innoissaan ja saapasteli iloisesti hyräillen kylän laidalle. Hän tervehti vastaantulijoita, kuten Tirolin seudulla oli tapana. Kukaan paikallinen ei koskaan kävellyt ohitse tervehtimättä. Tarinasta se oli upea tapa ja sai ihmiset tuntumaan paljon ystävällisemmiltä kuin suupielet alaspäin vastaan kävelevät maanmiehensä, jotka viimeiseen saakka välttelivät lähimmäisensä katsetta ja olisivat pitäneet hulluna, jos olisi erehtynyt tervehtimään ventovierasta.

Kylän jäi pian taakse ja edessä siinteli silmiä hivelevät alppirinteet, niityt ja kukkapaljoudet. Tämä, jos mikä tekee sielulle hyvää, Tarina ajatteli onnellisena.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s